Naisena olon ihanuudesta

Kolmelta yöllä heräsin siihen että sattuu. Mahaan. Jes! Oli taas aika kärsiä se viikko kuukaudesta. Toisaalta se on aina kiva tietää ettei ole edelleenkään siunatussa tilassa (vaikka tällä hetkellä raskautuminen olisi ollu verrattavissa lähinnä samanlaiseen ihmeeseen kun siinä yhdessä tarinassa, jossa silloin joskus vuonna 0 joku neitsyt yhtäkkiä odottelikin vauvelia).

No ei siinä mitään, Buranaa nassuun ja takas unille. Paitsi että eihän se särkylääke tietenkään enää siinä vaiheessa tehoa kun pitää hytkytellä itseään peiton alla ja tikistää ettei ihan säälittävästi alkaisin itkemään yssinään suuressa ja ilkeässä maailmassa. Siinäpä sitten on kiva odotella että aurinko nousis ja meittiä että tulisko uni ennenkuin herätyskello herättää töihin...

Aamulla herätessä särki päätä mutta ajattelin että ei hätää, kyllä se jatkuva Buranan napsiminen (vähintään 600 mg 5 h välein) senkin vie pois. Mutta uuullatuuuus! Päänsärky se vaan jatkui. Ja jatkui. Ja jatkui. Töissä nökötin ruudun edessä maha kipeänä ja pää kipeänä ja kohtuu säälittävänä tapauksena, ennenkuin universumille kiitos pääsin melkein 4 h etuajassa kotiin koska oli niin hiljaista. Ihanat ihmiset kun ette tänään soitelleet! Lääkäri-Maman diagnoosina migreeni (joka kuulemma johtuu siitä samasta, joka kuukausi nautiskeltavasta tapahtumasta, joka aiheuttaa tuon ah niin ihastuttavan mahakivunkin. Nice.).

Kotona sotasuunnitelmana oli lääkitä taju pois Burana + Imigran -combolla, nukkua pari tuntia ja suunnata illalla bilettämään (selvinpäin...). Tuumasta toimeen, lääkkeet nassuun ja unille, ihan vaan että sai 2 tunnin kuluttua herätä siihen että maha huuteli burananpuutosta.

Ei ollut tämä mun päivä. En lähtenyt ulos. Kävelin apteekkiin hakemaan lisää särkylääkettä, välttelin onnistuneesti Makuunin karkkeja ja nyt toiveena olis että huomenna ois kivempaa. Kiltti universumi.

Onkohan miehillä ikinä näin hankalaa?

----

Ainiin! Tänään kokkasin silti ihan omin pikku kätösin! Menu koostui tällä kertaa Espanjalaisista vihanneksista (pakaste), soijasuikaleista ja riisistä. Nam. (Ihan itse!)

Sinkkukokkailua

Tänään kun raahauduin töistä kotiin ja rojahdin sängylle, sattui ensimmäisenä käteen erään kaupan mainos. Pinaattia tarjouksessa. Joo! Ja näin se käy:
1. oispa kiva tehdä pinaattilättyjä!
2. juu, ei muuta kun kauppaan heti lauantaina duunin jälkeen
3. mut lauantaina kyllä väsyttää varmaan ihan hitosti, ehkä parempi jättää sunnuntaihin
4. nii, kun pitäis jaksaa sinne kauppaan
...ja jos tästä päästään eteenpäin seuraavaan vaiheeseen niin on jo tapahtunut pikkiriikkinen ihme. Kuvailen tässä kuitenkin seuraavatkin kohdat mikäli sattuu joku mielenhäiriö osumaan kohdalle.
Joten...
5. ai kauhee ku ois kova homma kokata
6. tää mun keittiö on niin pienikin
7. on niin tosi vähän niitä kokkausvälineitä
8. tiskaamisessaki on niin kova homma ku on vaan toi yks allas ja kaikki kamat vie hirveesti tilaa
9. jos mä syön ihan vähän vaan rahkaa ja ruisleipää ennenku alan kokkaamaan
9. jos mä ihan hetkeksi pötkähdän tähän sängylle/facebookkaan/luen/katon televisiota kun ei oo oikeestaan enää nälkäkään
10.  kuukauden päästä heitän ajat sitten homehtuneet pinaatit pois.

Ei taida tästä tytöstä tulla näillä eväillä gourmet -kokkia. Ellei...ellei joskus oikeastikin raahaudu sinne kauppaan ja sen jälkeen vielä oikeasti duunaa sen ruoan. Oishan se hienoa. Ihan vaan itselleen itsekkäästi kokata pinaattikeittoa. Hmmm. Ois kyllä viimesen päälle...

Miracles will happen as we speak

"There are only two ways to live your life. One is as though nothing is a miracle. The other is as though everything is a miracle."

- Albert Einstein

 

Päivän treeni:

juoksulenkki n. 12 km
01:19
ka. 141 bpm
max. 169 bpm
620 kcal 

Oli hirmuisen kivvaa! Aivan ihana aamuilma, lämmintä jo ja aivan ihanaa.

Tänään on ollut jostain syystä hirmuisen turhautunut olo muuten. Tuntuu että mitään ei tapahdu ja pyristelen vaan paikoillani enkä tee elämälläni mitään.

Pitäisi muistaa että ihmeitä tapahtuu koko ajan. Jotkut ihmeet ovat pieniä joita ei edes huomaa ja toisia, suurempia ihmeitä valmistellaan koko ajan selkäsi takana; koko ajan pienen pienet palaset loksahtelevat paikoilleen ja huomaat vasta myöhemmin yhdistellä pisteet ja hoksaat että juuri tätä varten kaikki ne hetket olivatkin. Myös ne hetket kun tuntui että mitään ei tapahtunut. Että elämä oli täysin pysähdyksissä. Välillä täytyy malttaa ja luottaa, odottaa ja tietää että kun muistaa pitää silmänsä auki, elämä tarjoaa koko ajan jotain uutta ja ihanaa. Tai vanhaa ja ihanaa.

Tänään elämä on muistuttanut että minä olen vahva ja selviän myös hetkistä kun kaikki ei tunnu niin täydelliseltä. Kiitos siis tästä päivästä ja jokaisesta pienestä ihmeestä jonka olen kohdannut - kiitos myös niistä ihmeistä joita en ole huomannut.

Muistetaan uskoa ihmeisiin!

"Life a be the most amazing thing man, so why we acting like it ain't that sacred?"

...kysyy Redrama. Ja minä. Siispä nyt aletaan bongaamaan ihania asioita. Oon joskus tehnyt joka päivä listaa asioista joista just sinä päivänä olin kiitollinen ja se teki kyllä hyvää. Keskittyä valituksen sijaan niihin asioihin jotka on hyvin - ja niinhän se vetovoiman laki menee että mitä ajattelet, sitä vedät puoleesi. Ja kukapa ei haluaisi enemmän ja enemmän hyviä juttuja ja positiivisuutta.

Ihania asioita tänään:

- heräsin ennen herätyskelloa levänneenä
- nukuin hyvät yöunet
- sain heräillä rauhassa; lukea lehden, juoda teetä ja syödä aamiaisen
- saan kuunnella hyvää musiikkia heti aamusta lähtien <3
- aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta
- menen töihin vasta klo 12 ja saan hengailla siellä hyvien tyyppien kanssa
- mulla on oma ihana koti
- mulla ON työpaikka!
- ulkona linnut laulaa
- puissa on jo lehtiä, maa vihertää ja kukat kukkii

Aika kiva. Ja aika monta muutakin huippua asiaa voisin luetella, vaikka kello on vasta 8 ja oon heränny tunti sitten. Kyllä mä sanon että elämä on ihanaa!

Tsadissa siis asiat hyvin, tää muuttolintu on jo aivan asettunut. Parilla viime kerralla kun oon vieraillut kotikaupungissa, on sinne ollut kyllä kiva mennä, mutta parin päivän jälkeen on jo tehnyt mieli omaan kotiin ja tänne. Oon todella iloinen että muutin tänne, varsinkin kun nyt alkaa jutut tuntua hyviltä ja omilta.

Ja tässä lahja kaikille ja myös mulle:

http://www.youtube.com/watch?v=Rsjgw_C97v4

Kaikki vain etsimään polkua, että voitte kulkea sen sivussa. Ja muistakaa nauraa ja rakastaa ja että pienten itkujen tirauttaminenkaan ei ole vaarallista. Etsikää uusia juttuja jokapäiväisissä asioissa ja katsokaa tuttuja juttuja niinkun näkisitte ne ensimmäistä kertaa. Ihanaa, rakkaudentäyteistä päivää kaikille!