Tänään kun raahauduin töistä kotiin ja rojahdin sängylle, sattui ensimmäisenä käteen erään kaupan mainos. Pinaattia tarjouksessa. Joo! Ja näin se käy:
1. oispa kiva tehdä pinaattilättyjä!
2. juu, ei muuta kun kauppaan heti lauantaina duunin jälkeen
3. mut lauantaina kyllä väsyttää varmaan ihan hitosti, ehkä parempi jättää sunnuntaihin
4. nii, kun pitäis jaksaa sinne kauppaan
...ja jos tästä päästään eteenpäin seuraavaan vaiheeseen niin on jo tapahtunut pikkiriikkinen ihme. Kuvailen tässä kuitenkin seuraavatkin kohdat mikäli sattuu joku mielenhäiriö osumaan kohdalle.
Joten...
5. ai kauhee ku ois kova homma kokata
6. tää mun keittiö on niin pienikin
7. on niin tosi vähän niitä kokkausvälineitä
8. tiskaamisessaki on niin kova homma ku on vaan toi yks allas ja kaikki kamat vie hirveesti tilaa
9. jos mä syön ihan vähän vaan rahkaa ja ruisleipää ennenku alan kokkaamaan
9. jos mä ihan hetkeksi pötkähdän tähän sängylle/facebookkaan/luen/katon televisiota kun ei oo oikeestaan enää nälkäkään
10. kuukauden päästä heitän ajat sitten homehtuneet pinaatit pois.
Ei taida tästä tytöstä tulla näillä eväillä gourmet -kokkia. Ellei...ellei joskus oikeastikin raahaudu sinne kauppaan ja sen jälkeen vielä oikeasti duunaa sen ruoan. Oishan se hienoa. Ihan vaan itselleen itsekkäästi kokata pinaattikeittoa. Hmmm. Ois kyllä viimesen päälle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti